RYL hyvän rakennustavan määrittäjänä
Rakennustöiden yleiset laatuvaatimukset (RYL) tarjoavat kiinteistö- ja rakennusalan yhteisen laatukäsityksen avulla käytännön työkalun hyvän rakennustavan mukaiseen suunnitteluun ja toteutukseen. Rakentamista koskevan lainsäädännön lisäksi rakentamista ohjaa hyvä rakennustapa. Sen perusteet löytyvät maankäyttö- ja rakennuslaista (117 §) ja rakennusurakan yleisistä sopimusehdoista (YSE 1998 1 §).
Myös Rakennusurakan yleiset sopimusehdot YSE 1998 velvoittavat urakoitsijaa noudattamaan hyvää rakennustapaa. YSE-ehdoissa todetaan, että urakoitsijan tulee suorittaa sopimuksen mukainen tehtävänsä ammattitaidolla noudattaen voimassa olevia rakentamista koskevia säädöksiä ja hyvää rakentamistapaa.
Sopimuksia tehtäessä on sekä rakennuttajalla että urakoitsijalla oikeus olettaa, että yhteisesti tunnustettu hyvä rakennustapa on olemassa. Tämän tunnustaa muun muassa Rakennusurakan yleisten sopimusehtojen, YSE 1998:n 15 §:n määräys: Jos sopimusasiakirjoissa ei ole mainintaa rakennustyölle tai sen osalle asetettavista vaatimuksista, kuten laadun, määrän tai suoritustavan osalta, urakoitsijan on neuvoteltuaan asiasta tilaajan kanssa noudatettava sopimusasiakirjojen samanlaisista tai rinnastuskelpoisista suorituksista antamia määräyksiä tai näiden puuttuessa vastaavanlaisissa rakennustöissä yleensä noudatettavaa menettelyä hyvän ja kunnollisen työntuloksen aikaansaamiseksi.
Korjausrakentamisessa hyvä rakennustapa edellyttää, että korjaussuunnittelu perustuu hankkeen laatu ja laajuus huomioon ottaen riittäviin esiselvityksiin. Hyvää rakennustapaa edellytetään myös korjaustöihin liittyvissä purkutöissä.
Hyvän rakennustavan merkitys lainsäädännössä ja sopimuskäytännöissä on suuri. KorjausRYL määrittelee hyvää rakennustapaa viranomaismääräysten, standardien, alan ohjeiden ja hyvien käytäntöjen pohjalta. Rakennustöiden yleiset laatuvaatimukset RYL-julkaisu perustuu rakennusalan eri osapuolten yhteisymmärrykseen hyvän rakennustavan sisällöstä. Tämä on varmistettu työhön osallistuneiden toimikuntien laaja-alaisella kokoonpanolla ja yleisillä, avoimilla lausuntokierroksilla.
RYL-julkaisuissa ei voida tyhjentävästi luetella kaikkia hyvän rakennustavan kriteerit täyttäviä ratkaisuja, vaan hyvän rakennustavan edellyttämä taso voidaan saavuttaa myös tavalla, jota ei ole kuvattu RYL-julkaisussa. Lisäksi hyvän rakennustavan sisältö on muuttunut aikojen kuluessa. Se mitä ennen pidettiin hyvänä rakentamisena, ei välttämättä enää tämän päivän kokemusten ja tiedon valossa ole hyväksyttävissä.
RYL hankkeen asiakirjana
Rakennustöiden yleiset laatuvaatimukset (RYL) on laadittu helpottamaan hankekohtaisten asiakirjojen laadintaa. Hankekohtaisilla kaupallisilla asiakirjoilla tarkoitetaan rakennuttajan ja urakoitsijan välistä sopimussuhdetta määritteleviä asiakirjoja, esimerkiksi urakkasopimuksia. Hankekohtaisilla teknisillä asiakirjoilla tarkoitetaan sopimussuhteen kohdetta määritteleviä asiakirjoja, esimerkiksi rakennusselostuksia ja piirustuksia.
RYLin asema yleisenä teknisenä asiakirjana on samanlainen kuin Rakennusurakan yleisten sopimusehtojen, YSEn asema yleisenä kaupallisena asiakirjana. RYLissä esitetään hankkeesta toiseen samanlaisina esiintyvät laatuvaatimukset, jotta niitä ei tarvitse joka kerta kirjoittaa auki uudestaan. Osapuolet voivat viittaamalla hankkeen asiakirjoissa RYLiin saattaa voimaan sen vaatimukset.
RYLin oikeusvaikutukset
Maankäyttö- ja rakennuslaki 117 § edellyttää, että rakentamisessa noudatetaan hyvää rakennustapaa. Oikeudellisessa mielessä hyvään rakennustapaan vetoaminen ei ole mahdollista ilman huolellista argumentaatiota ja suhteellisen tarkkaa taustatietoa rakentamistavasta kyseessä olevassa yksittäistapauksessa.
Riitatilanteissa tuomioistuin voi joutua ratkaisemaan, mitä kyseisessä hankkeessa on pidettävä hyvänä menettelytapana kelvollisesta työsuorituksesta. Tällöin tuomioistuimen jäsenten rakennusteknisen asiantuntemuksen apuna on Rakennustöiden yleiset laatuvaatimukset RYL, joka on käytännössä toistuvasti todettu yhdeksi hyvän rakennustavan parhaista kirjallisista lähteistä.
Korjaushankkeessa tarvittavat esiselvitykset
Onnistuneen korjaushankkeen edellytyksenä on, että korjaussuunnittelussa on käytettävissä riittävät lähtötiedot.
Korjaushankkeessa tarvittavat esiselvitykset vaihtelevat tapauskohtaisesti. Rakennuksen ikä ja korjaus- ja huoltohistoria sekä rakennusmateriaalit, rakenteet ja tekniset järjestelmät määrittävät osaltaan esiselvitysten tarvetta. Tarvittaviin selvityksiin vaikuttavat yhtälailla korjaus- ja muutostöille asetetut tavoitteet. Ne voivat liittyä esimerkiksi normaaliin suunnitelmalliseen kiinteistönpitoon, perusparantamiseen, tilojen käyttötarkoituksen muuttamiseen taikka vaurion tai ongelman poistamiseen. Osassa rakennuksia selvitystarpeeseen vaikuttaa myös asemakaavassa tai lainsäädännön nojalla kohdistettu suojelumääräys.
Riittävän perusteelliset esiselvitykset ovat onnistuneen korjaussuunnittelun edellytys. Rakennusmateriaalit, rakenteet, talotekniikka, rakennuksen käyttö ja sisäilmasto muodostavat kokonaisuuden, jonka osaset ovat kytköksissä toisiinsa. Vaikka tutkittaisiin vain tiettyä yksittäistä rakennusosaa, tilaa tai teknistä järjestelmää, on otettava huomioon sen liittyminen kokonaisuuteen.
Yleispätevää ja yksiselitteistä vastausta kysymykseen millaisia esiselvityksiä korjaushankkeessa tarvitaan, ei ole mahdollista antaa. Samalla tavoin myös yksittäisen kuntotutkimuksen tarkka laajuus ja sisältö vaihtelevat lähtötilanteesta riippuen. Kiinteistön kuntoarvio (KorjausRYL E 1.1.1) on monessa suhteessa pohja kaikille myöhemmin tehtäville selvityksille. Sen yhteydessä määritetään muiden tarkempien kuntotutkimusten ja selvitysten tarve.
Lainsäädäntö edellyttää, että rakennushankkeeseen ryhtyvä huolehtii siitä, että rakennus suunnitellaan ja rakennetaan säännösten ja määräysten sekä myönnetyn luvan mukaisesti.
Hänellä tulee olla hankkeen vaativuus huomioon ottaen riittävät edellytykset sen toteuttamiseen sekä käytettävissään pätevä henkilöstö. Rakennuksen suunnittelussa tulee olla suunnittelun kokonaisuudesta ja sen laadusta vastaava pätevä henkilö (pääsuunnittelija), joka huolehtii siitä, että rakennussuunnitelma ja erityissuunnitelmat muodostavat kokonaisuuden, joka täyttää sille asetetut vaatimukset.
Pääsuunnittelijan on huolehdittava yhteistyössä rakennushankkeeseen ryhtyvän kanssa hankkeen laadun ja laajuuden edellyttämällä tavalla muun muassa suunnittelun lähtötietojen kattavuudesta ja ajantasaisuudesta sekä lähtötietojen toimittamisesta muille suunnittelijoille. Pääsuunnittelijan tehtävänä on yhteistyössä rakennushankkeeseen ryhtyvän kanssa korjaus- ja muutostyön laadun ja laajuuden edellyttämällä tavalla selvittää ennen suunnittelun aloittamista rakennuksen rakennushistoria, rakennuksen ominaispiirteet ja kunto, aiemmin tehdyt korjaukset ja muutokset ja rakennustyön aikana rakenteita avattaessa tai purettaessa ilmi tulevien seikkojen vaikutukset suunnitteluun. (MRL § 119 ja 120, Maankäyttö- ja rakennusasetus 48 §. Pääsuunnittelun tehtäväluettelo PS12 RT 10-11108, LVI 03-10519, SIT 13-610093, KH X4- 00515).
Ympäristöministeriön asetus rakentamista koskevista suunnitelmista ja selvityksistä (216/2015) luvanvaraiseen rakennustyöhön määrittelee rakennuksen kunnosta laadittujen selvitysten sisältöä seuraavasti:
Korjaus- tai muutostyön lähtötietona käytettäviin rakennuksen kunnosta laadittuihin selvityksiin on rakennushankkeen laatu ja laajuus huomioon ottaen riittävässä laajuudessa sisällyttävä tiedot seuraavista seikoista ja niihin mahdollisesti liittyvistä vaurioista:
• rakenteiden kantavuus ja rakennuksen vakaus;
• rakennusosien kosteustasapaino ja muu rakennusfysikaalinen toimivuus;
• rakennuksen sisäilmaston terveellisyys;
• muut rakennuksen turvallisuuteen ja terveellisyyteen liittyvät seikat;
• käytetyt selvitysmenetelmät ja selvityksen laatijan tiedot;
• selostus rakennuksen ominaispiirteistä ja rakennushistoriallisesti merkittävistä seikoista;
• tiedot aiemmin tehdyistä korjaus- ja muutostöistä.
Edellä mainitut selvitykset liittyvät sekä korjausrakennushankkeen työturvallisuuteen että asumisterveyteen ja käyttöturvallisuuteen. Niissä voi ilmetä kiinteistön korjaustarpeiden lisäksi seikkoja, jotka tulee ottaa huomioon rakennustyön suoritustapaa pohdittaessa.
Rakennushankkeen kaikkia osapuolia koskevat työturvallisuuslain (738/2002) velvoitteet riippumatta heidän asemastaan rakennustyömaalla. Lain lähtökohtana on, että kukin työnantaja vastaa oman henkilöstönsä työturvallisuudesta. Keskeiset rakennuttajan tehtäviin vaikuttavat määräykset on esitetty Valtioneuvoston asetuksessa rakennustyön turvallisuudesta (Vna 205/2009). Aiheesta lisää: Rakennuttajan työturvallisuusvelvoitteet rakennushankkeessa RT 10-10982. Valtioneuvoston asetus rakennustyön turvallisuudesta (Vna 205/2009) määrää, että rakennushankkeessa on rakennuttajan, suunnittelijan, työnantajan ja itsenäisen työnsuorittajan yhdessä ja kunkin osaltaan huolehdittava siitä, ettei työstä aiheudu vaaraa työmaalla työskenteleville eikä muille työn vaikutuspiirissä oleville henkilöille.
Eräs tiukimmin säänneltyjä esiselvitysvaatimuksia koskee asbestia. Valtioneuvoston asbestityön turvallisuutta koskevan asetuksen (798/2015) mukaan rakennuttajan tai muun, joka ohjaa tai valvoo rakennushanketta, johon voi sisältyä asbesti- purkutyötä, on huolehdittava asbestikartoituksen tekemisestä. Asbesti on kuitenkin vain yksi rakennuskannassamme esiintyvistä monista haitta-aineista.
Kosteus- ja homevaurioituneiden rakennusten erityiskysymyksiä on käsitelty teoksessa Rakennuksen kosteus- ja sisäilmatekninen kuntotutkimus (Ympäristöministeriö, 2016).
Sosiaali- ja terveysministeriö on antanut asetuksen asunnon ja muun oleskelutilan terveydellisistä olosuhteista sekä ulkopuolisten asiantuntijoiden pätevyysvaatimuksista. Asumis- terveysasetuksesta on julkaistu soveltamisohje (www.valvira.fi). Ympäristöministeriön asetuksessa rakentamista koskevista suunnitelmista ja selvityksistä (216/2015) on lueteltu joukko seikkoja, jotka käyvät tyypillisesti ilmi erilaisissa tekniseen kuntoon, terveellisyyteen, turvallisuuteen ja rakennusperinnön suojeluun liittyvissä esiselvityksissä. Nämä edellä mainitut kuntoarviot ja -tutkimukset sekä niihin rinnastettavat selvitykset muodostavat KorjausRYLin Esiselvitykset-luvun
ydinsisällön.
Lisäksi on muitakin korjaushankkeessa huomioitavia aihekokonaisuuksia, joita ei käsitellä KorjausRYLissä laajemmin. Näitä ovat muun muassa energia, paloturvallisuus, esteettömyys, pilaantuneet maa-alueet ja muut korjaussuunnittelun lähtötiedot.
Energia
Energiatehokkuuteen ja energiatalouteen liittyen on olemassa useita erilaisia menettelyjä, jotka palvelevat korjaushankkeen suunnittelun lähtötietoina tai jotka tuotetaan sen yhteydessä. Monet niistä ovat lakisääteisiä ja niiden käytännöt vaihtelevat rakennustyyppikohtaisesti.
Lakisääteinen energiatodistus on työkalu rakennusten
energiatehokkuuden vertailuun ja parantamiseen myynti- ja vuokraustilanteessa. Energiatodistuksessa käytettävä rakennuksen energialuokitus pohjautuu laskettuun kokonaisenergiankulutuksen eli E-lukuun. Energiatodistus voidaan laatia kuntoarvion, kuntotutkimuksen, kuntotarkastuksen tai energiakatselmuksen yhteydessä. (Energiatodistus RT 18-11228, LVI 02-10584, KH 02-00600).
KorjausRYLiin sisältyy energiatalouden selvitys kuntoarvion osana (KorjausRYL E 1.1.1), jossa arvioidaan kohteen lämmön-, sähkön- ja vedenkulutustasot vertaamalla niitä vastaa- vien rakennusten tilastollisiin vertailuarvoihin. Tarvittaessa kuntoarvioija suosittelee lisätutkimuksia tai -selvityksiä.
Palvelu-, teollisuus- ja energia-alan kohteiden katselmoin- tiin on kehitetty erilaisia energiakatselmusmalleja. Energiakatselmus on asiantuntijoiden ja katselmuksen tilaajaorganisaation yhteistyössä tekemä perusteellinen selvitys rakennuksen ja tuotantoprosessin energian ja veden käytöstä sekä niiden kannattavista tehostamismahdollisuuksista ja uusiutuvien energiamuotojen käyttöönottomahdollisuuksista. Kiinteistön energiakatsastus on pienten palvelurakennusten energiakatselmus, jossa kenttätyö ja tulostus keskittyvät kohteen säästömahdollisuuksien raportointiin. Lisätietoja: www.motiva.fi.
Korjausrakentamisen energiaselvityslomake on toimenpide- tai rakennusluvan haun yhteydessä laadittava asiakirja, joka perustuu korjausrakentamista koskeviin energiamääräyksiin (4/13 Ympäristöministeriön asetus rakennuksen energiatehokkuuden parantamisesta korjaus- ja muutostöissä). Määräykset koskevat luvanvaraisia toimenpiteitä, käyttötarkoituksen muuttamista tai teknisten järjestelmien korjaamista.
Paloturvallisuus
Paloturvallisuuteen liittyviä huomiota voidaan tehdä monien erilaisten esiselvitysten yhteydessä. Rakennusvalvonta- ja pelastusviranomaiset voivat vaatia tarvittaessa luvanvaraisissa toimenpiteissä paloturvallisuuteen liittyviä lisäselvityksiä. Rakennusten paloturvallisuutta koskevat määräykset on julkaistu rakentamismääräyskokoelman osissa E1−E9. Aihetta käsitellään myös oppaassa Rakennusten paloturvallisuus & Paloturvallisuus korjausrakentamisessa (Ympäristöministeriö, 2003).
Esteettömyys
Esteettömyyskartoituksen tekoa on käsitelty esimerkiksi oppaassa Rakennetun ympäristön esteettömyyskartoitus – Opas kartoituksen tilaajalle ja toteuttajalle (Invalidiliitto, 2009). Samaa aihepiiriä käsittelee myös RT Esteettömyystieto
-palvelu, joka tarjoaa apuvälineitä esteettömän asuinympäristön suunnitteluun: http://www.esteettomyys.rakennustieto.fi/.
Pilaantuneet maa-alueet
KorjausRYL ei käsittele pilaantuneen maa-alueen käyttöön ja kunnostukseen liittyviä esiselvityksiä. Aiheesta lisää: Pilaantuneen maa-alueen riskinarviointi ja kestävä riskinhallinta. Ympäristöhallinnon ohjeita 6/2014 ja MaaRYL 2010 Rakennustöiden yleiset laatuvaatimukset. Talonrakennuksen maatyöt.
Muita korjaussuunnittelun lähtötietoja
Rakennuksen korjaus-, muutos- ja huoltohistoria ovat tärkeitä lähtötietoja sekä korjaussuunnittelussa että monissa kuntoarvioissa ja -tutkimuksissa. Neuvottelut rakennusvalvonnan kanssa voivat auttaa täsmentämään suunnittelun lähtökohtia esimerkiksi suojelluissa kohteissa. Myös korjauskohteen rakennusmittaus ja lähtötietomallinnus voivat kuulua tarvittaviin suunnittelua edeltäviin tehtäviin. Rakennus voi eri syistä poiketa alkuperäisistä suunnitelmapiirustuksista. Tällöin tarvitaan eri tekniikoilla, esimerkiksi laserkeilauksella toteutettavia rakennusmittauksia. Nykyaikaisen korjaussuunnittelun työvälineenä on rakennuksen tietomalli. Lisätietoja: Yleiset tietomallivaatimukset 2012 osa 1. Yleinen osuus. (RT 10-11066, LVI 03-10488), Yleiset tietomallivaatimukset 2012 Osa 2. Lähtötilanteen mallinnus. (RT 10-11067, LVI 03- 10489), PSK 3402 Laserkeilauksen ja mallinnuksen hankinta teollisuudessa.
Esiselvitykset-luvun sisältö
KorjausRYL käsittelee korjausrakentamishankkeen valmistelun yhteydessä tehtäviä esiselvityksiä. Pääpaino on tavanomaisten asuin- sekä toimitilarakennusten korjaus- ja muutostöissä. Luvussa esitetään laatuvaatimuksia ja niihin liittyviä ohjeita yleisimmille rakennuksissa tarvittaville kuntoarvioille ja -tutkimuksille sekä niissä käytettäville mittaus- ja tutkimusmenetelmille. KorjausRYL ei sisällä kuntoarvioiden ja -tutkimusten suoritusohjeita.
KorjausRYLin tarkoituksena on helpottaa palveluiden tilaamista ja tarjoamista. Kukin laatuvaatimuskuvaus on samalla tilattavissa oleva palvelukokonaisuus. Tässä keskeiset käsitteet ovat tilaaja ja konsultti. Käsitteellä tilaaja tarkoitetaan tehtävän toimeksiantajaa, joka on tyypillisesti rakennuksen omistaja tai hänen valtuuttamansa edustaja. Käsitteellä konsultti tarkoitetaan luonnollista tai juridista henkilöä, joka tekee toimeksiannon perusteella selvitys-, tutkimus-, kartoitus-, mittaus-, tarkastus-, suunnittelu-, muotoilu-, kehitys-, valvonta- tai muita vastaavia tehtäviä. Tämän lisäksi työhön voi osallistua alikonsultteja, jotka ovat konsulttiin sopimus- suhteessa olevia, tämän alaisena ja tälle kuuluvaa työtä suorittavia konsultteja. Tilaajan ja konsultin vastuita ja velvollisuuksia on käsitelty laajemmin Konsulttitoiminnan yleisissä sopimusehdoissa (Konsulttitoiminnan yleiset sopimusehdot KSE 2013 RT 13-11143, LVI 03-10544, SIT 16-610097, KH X4-
00540, Infra 054-710129).
KorjausRYLissä on viittauksia muihin julkaisuihin. Julkaisuista noudatetaan aina uusinta voimassa olevaa versiota, ellei kohdassa erikseen toisin mainita.
Kuntoarviot ja -tutkimukset
Kuntoarviot ja -tutkimukset ovat usein laajoja selvityskokonaisuuksia, joissa voidaan soveltaa useita yksittäisiä mittaus- ja tutkimusmenetelmiä.
Kuntoarviot ja -tutkimukset on jaettu neljään aihealueeseen:
• E 1.1 Rakennus ja alue
• E 1.2 Rakennusosat
• E 1.3 Talotekniikka
• E 1.4 Sisäilmasto (ei sisälly KorjausRYLin 1. laitokseen).
Keskeisessä roolissa on Kiinteistön kuntoarvio (E 1.1.1). Sen yhteydessä määritetään tyypillisesti muiden tarkempien kunto- tutkimusten ja -selvitysten tarve.
KorjausRYLiin on sisällytetty kaksi rakennusperinnön ja kaupunkikuvan suojeluun liittyvää esiselvitystä:
• E 1.1.2 Rakennuksen ominaispiirteiden selvitys, joka on uusi rakennushistoriaselvitystä kevyempi menettely. Se soveltuu käytettäväksi myös tavanomaisemmissa kohteissa, joissa täysimittaisen rakennushistoriaselvityksen laatimista ei nähdä tarpeellisena.
• E 1.1.3 Rakennushistoriaselvitys (RHS).
Suojeltuja rakennuksia koskevia erityiskysymyksiä käsitellään laajemmin esimerkiksi valtion rakennusperinnön hoitoa esittelevässä teoksessa Valtiolle rakennettu (Museovirasto, 2016). Erityiskohteissa saattavat tulla kysymykseen lisäksi historiallisiin puistoihin ja puutarhoihin sekä arkeologiseen kulttuuriperintöön liittyvät selvitykset. Aiheesta lisää: Historiallisten puistojen ja puutarhojen suojelu, hoito ja kunnostus (RT 99-11119, Infra 23-710115).
Muut kuntoarviot ja -tutkimukset on esitetty rakennusosa-, tila- ja järjestelmäpohjaisina kokonaisuuksina (E 1.2 ja E 1.3). Toimitilarakennusten ilmanvaihto- ja ilmastointijärjestelmien kuntotutkimus on muista poiketen kaksiosainen. Siihen sisältyvät perusosa ja yksityiskohtaiset tutkimukset.
Lukuun E 1.3 eivät sisälly sähkö- ja tietoteknisten järjestelmien kuntotutkimukset. Niihin liittyvää ohjeistusta on julkaistu ST-kortistossa (https://severi.sahkoinfo.fi/).
Sisäilmaston kuntotutkimuksen laatuvaatimuksia ei ole sisällytetty KorjausRYLin 1. laitokseen. Eräitä siihen soveltuvia mittaus- ja tutkimusmenetelmiä esitetään kuitenkin luvussa E 2.4 Sisäilmasto.
Laatuvaatimukset pyrkivät vastaamaan seuraaviin kysymyksiin:
• Millaisia velvollisuuksia tilaajalla ja konsultilla on?
• Millaista osaamista konsultilta vaaditaan?
• Mitä tehtäviä kuntotutkimukseen tai -arvioon sisältyy?
• Millaisia menetelmiä tutkimuksissa, mittauksissa ja arvioissa voidaan käyttää?
• Miten tutkimuksesta raportoidaan?
Kuntoarvioiden ja -tutkimusten yhteydessä on lueteltu siihen soveltuvia mittaus- ja tutkimusmenetelmiä. Osasta menetelmiä on laadittu KorjausRYL-laatuvaatimukset, jotka on esitetty luvussa E 2 Mittaus- ja tutkimusmenetelmiä. Osa menetelmistä on jätetty pelkälle maininnalle. Luettelo kaikista mainituista mittaus- ja tutkimusmenetelmistä on liitteenä teoksen lopussa. Lueteltujen menetelmien lisäksi saattaa olla olemassa myös muita samaan tarkoitukseen soveltuvia menetelmiä.
Mittaus- ja tutkimusmenetelmät
Luvussa E 2 Mittaus- ja tutkimusmenetelmiä esitetään laatuvaatimuksia yksittäisille mittaus- ja tutkimusmenetelmille. Ne on jaettu neljään aihealueeseen:
• E 2.1 Rakennus ja alue
• E 2.2 Rakennusosat
• E 2.3 Talotekniikka
• E 2.4 Sisäilmasto.
Samaa ilmiötä voidaan monesti tutkia useilla rinnakkaisilla tutkimusmenetelmillä. Ne voivat tutkia ilmiötä joko suoraan tai välillisesti (epäsuorasti) toisen ilmiön kautta. Samaa ilmiötä tutkivien rinnakkaisten tutkimusmenetelmien välillä saattaa tulosten luotettavuuden, kustannusten, nopeuden ja käytännön toteuttamiskelpoisuuden suhteen olla suuria ero- ja. Joskus riittävän luotettaviin tuloksiin pääseminen edellyttää useamman rinnakkaisen tutkimusmenetelmän käyttöä. Kulloiseenkin tilanteeseen soveltuvien tutkimusmenetelmien valinta on keskeinen osa konsultin ammattitaitoa.
KorjausRYL vastaa muun muassa seuraaviin kysymyksiin:
• Millaisia velvollisuuksia tilaajalla ja konsultilla on?
• Millaista osaamista konsultilta vaaditaan?
• Mitä tehtäviä mittaukseen tai tutkimukseen sisältyy?
• Millaisia menetelmiä ja laitteita mittauksissa ja tutkimuksissa tarvitaan?
• Miten mittauksista ja tutkimuksista raportoidaan?